BARFLAB

Tietoa

Mangaani koiran ruokavaliossa: pieni hivenaine, suuri haaste tasapainotuksessa

Miksi mangaani jää helposti huomaamatta koiran kotitekoisissa ja raakaruokavalioissa ja miten sitä voi tietoisesti hallita.

25. kesäkuuta 2026

BARF-kulho kasviksilla — mangaani jää helposti huomaamatta lihapohjaisessa ruokavaliossa

Koirien kotitekoisissa ruokavalioissa puhutaan yleensä kalsiumista, fosforista, sinkistä, jodista tai D-vitamiinista. Mangaani tulee esiin harvemmin, koska sitä ei voi yhdistää yhteen yksinkertaiseen oireeseen eikä se yleensä näy tuotteen pakkausmerkinnöissä. Tämä on virhe. Kotitekoisia ja raakaruokavalioita koskeva tutkimus osoittaa, että mangaani voi olla yksi liian vähän saaduista ravintoaineista.

Mangaania tarvitaan muun muassa entsyymien toimintaan, aineenvaihduntaan sekä luun, ruston ja sidekudoksen normaaliin muodostumiseen. Tarve ei ole suuri, mutta jos ruokavalio perustuu pääasiassa lihaan, sisäelimiin, kananmuniin ja luuhun, sitä on helppo saada liian vähän.

Mitä tutkimukset osoittavat

Stockmanin ym. vuoden 2013 tutkimuksessa arvioitiin 200 reseptiä aikuisten koirien kotitekoisille ylläpitoruokavalioille [1]. Jopa 95 % resepteistä sisälsi vähintään yhden ravintoaineen NRC- tai AAFCO-suositusten alapuolella, ja 83,5 %:lla oli useita puutteita yhtä aikaa. Yleisimmin puuttuvien kivennäisaineiden joukossa olivat sinkki (suositusten alapuolella 69 %:ssa resepteistä), kupari (54 %) ja kalsium (35 %) — mikä osoittaa, kuinka helppoa hivenaineet on ohittaa kotitekoisessa ruokavaliossa.

Vielä vahvempi merkki, tällä kertaa suoraan mangaanista, tulee tutkimuksesta, joka koski valmiita raakaruokavalioita, jotka on merkitty täysravinnoiksi. Moravszki ym. analysoivat 33 markkinoilla saatavilla olevaa kaupallista koirien raakaruokaa [2]. Yksikään ei täyttänyt kaikkia FEDIAFin kivennäisainesuosituksia, ja mangaani oli suositellun tason alapuolella 23 tuotteessa, eli 69,7 %:ssa näytteistä.

Tämä ei tarkoita, että jokainen kotitekoinen ruokavalio tai jokainen BARF-ruokavalio olisi puutteellinen. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että ilman laskemista ja ilman luotettavia raaka-ainetietoja mangaani on hyvin helppo jättää huomiotta.

Miksi lihapohjaisella ruokavaliolla on tämän kanssa vaikeuksia

Lihaslihassa on yleensä hyvin vähän mangaania. USDA FoodData Central -tiedoissa raa’an lihan arvot ovat usein hivenmääriä — esimerkiksi jauhelihassa tai kanassa on noin sadasosia milligrammasta 100 g kohti [8]. Kananmunat ja maitotuotteet eivät myöskään ole vahvoja mangaanin lähteitä. Sisäelimet pärjäävät paremmin, mutta ne muodostavat yleensä vain osan reseptistä, joten ne eivät yksinään ratkaise ongelmaa.

Enemmän mangaania on yleensä kasvituotteissa, viljoissa, siemenissä, joissakin vihanneksissa ja levissä. Koirien ruokavalioissa niitä ei kuitenkaan aina käytetä suuria määriä, ja joillakin niistä on omat ravitsemukselliset rajoitteensa. Siksi mangaani vaatii usein erillisen tarkistuksen sen sijaan, että oletettaisiin sen “kertyvän jotenkin”.

Normit: kuinka paljon mangaania koira tarvitsee

Aikuisille koirille käytännöllinen viitearvo on noin 1,2–1,7 mg mangaania 1000 kcal ruokavaliota kohti, normista riippuen. NRC antaa noin 1,2 mg/1000 kcal [3], AAFCO vastaa noin 1,25 mg/1000 kcal [5], ja FEDIAF 2025 antaa aikuisille koirille 1,44–1,67 mg/1000 kcal oletetusta energiansaannista riippuen [4].

Ruokavaliogeneraattorissa kannattaa katsoa nimenomaan mg/1000 kcal, koska pelkkä pitoisuus 100 g tuotetta kohti ei vielä kerro, kuinka paljon koira todellisuudessa saa päivittäisestä annoksesta.

Levät voivat auttaa, mutta niitä ei aina voi laskea

Merileviä, kuten Ascophyllum nodosum, käytetään usein BARF-ruokavalioissa jodin lähteenä. Ne voivat sisältää myös mangaania ja muita hivenaineita. Ongelma on siinä, että valmistajat ilmoittavat yleensä jodin, tuhkan, valkuaisen tai rasvan, mutta eivät aina mangaania.

Tämän ei tarvitse tarkoittaa valmistajan virhettä. EU:n rehumerkintäsäännöt edellyttävät tiettyjen tietojen ilmoittamista, eikä luontaisesti esiintyviä hivenaineita aina tarvitse esittää erillisenä lukuna [6]. FEDIAF selittää merkintäkoodeksissaan myös, että lisäaineosion arvo voi tarkoittaa reseptiin lisättyä määrää eikä kyseisen alkuaineen kokonaismäärää valmiissa tuotteessa [7].

Omistajan ja ruokavaliogeneraattorin kannalta vaikutus on yksinkertainen: mangaanin puuttuminen pakkausmerkinnästä ei tarkoita, ettei tuote sisältäisi sitä lainkaan. Se tarkoittaa, ettei sitä voida luotettavasti laskea.

Miksi sillä on käytännössä merkitystä

Esimerkki: jos levä sisältää 2,3 mg mangaania 100 g kohti, niin 1 g sellaista levää tuo vain 0,023 mg mangaania. Se on vähän verrattuna tarpeeseen, joka lasketaan 1000 kcal kohti. Lisäksi leviä annostellaan varovasti jodin vuoksi, joten niiden määrää ei voi yksinkertaisesti lisätä vain mangaanin nostamiseksi.

Siksi leviä voidaan pitää mangaanin mahdollisena lähteenä, mutta vain silloin, kun valmistaja ilmoittaa tietyn pitoisuuden, mieluiten muodossa mg/kg tai mg/100 g. Ilman tällaista tietoa on turvallisempaa laskea ne ensisijaisesti jodin lähteeksi ja hallita mangaania erikseen.

Mitä kannattaa muistaa

Mangaani on yksi niistä ravintoaineista, jotka eivät ole ilmeisiä ensisilmäyksellä. Ruokavalio voi näyttää luonnolliselta, monipuoliselta ja “runsaalta” ja silti sisältää liian vähän mangaania. Tämä koskee erityisesti reseptejä, jotka perustuvat pääasiassa lihaan, sisäelimiin, luuhun, kananmuniin ja pieniin määriin kasvilisiä.

Turvallisin lähestymistapa on olla arvaamatta. Kotitekoisessa ruokavaliossa mangaani tulisi laskea yhtä tietoisesti kuin kalsium, fosfori, sinkki tai jodi. Jos tuotteen on tarkoitus olla mangaanin lähde, tarvitaan valmistajan tarkka ilmoitus tai raaka-aineen luotettava analyysi.

Lähteet

  1. Stockman, J., Fascetti, A. J., Kass, P. H., Larsen, J. A. (2013). Evaluation of recipes of home-prepared maintenance diets for dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 242(11), 1500–1505. https://doi.org/10.2460/javma.242.11.1500
  2. Moravszki, L. et al. (2025). Assessment of mineral adequacy in preprepared raw dog foods labeled as complete. Scientific Reports, 15, 43447. https://doi.org/10.1038/s41598-025-27388-w
  3. National Research Council (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats. The National Academies Press. https://doi.org/10.17226/10668
  4. FEDIAF (2025). Nutritional Guidelines for Complete and Complementary Pet Food for Cats and Dogs. https://europeanpetfood.org/wp-content/uploads/2025/09/FEDIAF-Nutritional-Guidelines_2025-ONLINE.pdf
  5. AAFCO. Dog Food Nutrient Profiles. https://www.aafco.org/wp-content/uploads/2023/01/Pet_Food_Report_2013_Annual-Appendix_B.pdf
  6. Asetus (EY) N:o 767/2009 rehujen markkinoille saattamisesta ja käytöstä. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:02009R0767-20180101
  7. FEDIAF. Code of Good Labelling Practice for Pet Food. https://europeanpetfood.org/wp-content/uploads/2022/02/FEDIAF_labeling_code_2019_onlineOctober2019.pdf
  8. USDA FoodData Central. https://fdc.nal.usda.gov/food-search