Mikä vaikuttaa kissan turkin mustaan väriin?

Kissan turkin väriin ja kuntoon vaikuttavat monet tekijät, kuten terveydentila, perimä, eläimen ikä ja UV-säteilylle altistumisen määrä. Myös ruokavaliolla on yllättävän suuri merkitys.

Turkin pigmentaatio ja ruokavalio

Kissan päivittäin syömällä ravinnolla on merkitystä paitsi sen yleisterveydelle sekä ihon ja turkin hyvän kunnon ylläpitämiselle myös normaalin pigmentaation säilymiselle. Erikoistuneet solut eli melanosyytit tuottavat kahdenlaista melaniinipigmenttiä: eumelaniinia ja feomelaniinia. Eumelaniini saa aikaan turkin mustat ja ruskeat sävyt, kun taas feomelaniini tuottaa keltaisia, oranssinpunaisia ja punertavia sävyjä. Molempien melaniinityyppien esiaste on tyrosiinin hydroksylaatiossa syntyvä dihydroksifenyylialaniini. Siksi kaupallisissa kissanruoissa kiinnitetään huomiota riittävään tyrosiini- ja fenyylialaniinipitoisuuteen. Myös kotitekoisessa ruokavaliossa niiden määrä on parasta sovittaa kissan yksilöllisiin ravitsemussuosituksiin. Tutkimuksissa, joissa kissoille annettiin eristettyjä aminohappoja suosituksia suurempina annoksina, havaittiin kuitenkin, etteivät kissan normaaliin kasvuun suositellut tyrosiinimäärät riitä ylläpitämään turkin mustaa väriä. Turkin melaniinipitoisuuden ja ruokavalion tyrosiinipitoisuuden välillä todettiin positiivinen korrelaatio, kun taas fenyylialaniinipitoisuus pysyi muuttumattomana. Tyrosiinin puute voi aiheuttaa oireita useissa elimissä. Ihossa ja turkissa se voi ilmetä muun muassa perifeerisenä sensorisena neuropatiana, karvatuppien kasvun hidastumisena ja tiheyden vähenemisenä sekä turkin värimuutoksina.

Miksi mustan kissan turkki muuttuu punaruskeaksi?

Aiemmin mustan turkin muuttumista punertavaksi kuvattiin joidenkin kaupallisten ylläpito- ja erityisruokavalioiden käytön yhteydessä, mutta havaintoja ei aina otettu vakavasti. Nykyään tiedetään, että jos hyvin imeytyvän fenyylialaniinin ja tyrosiinin yhteenlaskettu pitoisuus ruokavaliossa laskee alle 16 g/kg, eumelaniinin tuotanto häiriintyy. Toisessa tutkimuksessa turkin muuttuminen mustasta ruosteenruskeaksi pystyttiin korjaamaan lisäämällä ruokavalioon tyrosiinia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näitä aminohappoja pitäisi omin päin antaa lisäravinteena vain siksi, että kissa on musta. Turkin kunnon ja värin muutoksista tulee ensin keskustella eläinlääkärin kanssa, jotta voidaan arvioida, johtuvatko ne terveysongelmista tai epätasapainoisesta ruokavaliosta.

Mitkä ravintoaineet auttavat ylläpitämään pigmentaatiota?

Mustan turkkipigmentaation ylläpitämisessä on erityisen tärkeää huolehtia fenyylialaniinin saannista. Se on välttämätön aminohappo, joten kissan on saatava sitä ravinnosta. Fenyylialaniini muuttuu elimistössä tyrosiiniksi, jota puolestaan tarvitaan melaniinin synteesiin. Jos näitä aminohappoja on ruokavaliossa liian vähän, karvoihin kertyy vähemmän eumelaniinia ja turkin musta väri muuttuu ruskehtavaksi tai punertavaksi. Hyvä asia on, että sekä fenyylialaniinia että tyrosiinia on eläinperäisissä elintarvikkeissa, joiden tulisi muodostaa kissan ruokavalion perusta. Niiden lähteitä ovat siipikarjan, naudan ja sian lihaskudos, sisäelimet, kala sekä kananmunat. Proteiinin mukana saadaan luonnollisesti myös näitä aminohappoja. Lisäksi kuparilla on suuri merkitys: sitä tarvitaan melaniinin synteesissä keskeisen entsyymin, tyrosinaasin, normaaliin toimintaan. Runsaasti kuparia on sisäelimissä, etenkin maksassa, sekä lihaskudoksessa, kalassa ja äyriäisissä.

On tärkeää muistaa, että ratkaisevaa ei ole ainoastaan tyrosiinin, fenyylialaniinin ja kuparin määrä kissan ruokavaliossa vaan myös niiden hyväksikäytettävyys.