Miksi kalium on tärkeää kissan ruokavaliossa?

Kaliumin merkitys kissan elimistössä. Kaliumin liika- ja vajaus sekä ravinnonlähteet, joista kissa voi saada sitä.

Kalium on erittäin tärkeä elektrolyytti kissan ruokavaliossa. Se on välttämätön lihasten, myös sydänlihaksen, normaalille toiminnalle ja osallistuu hermoston toimintaan. Lisäksi se auttaa ylläpitämään happo-emästasapainoa. Munuaisten toimintahäiriöt voivat johtaa elimistön kaliumvajeeseen tai liialliseen kaliumpitoisuuteen.

Mihin kaliumia tarvitaan?

Elimistön oikean kaliumpitoisuuden ylläpitäminen on erittäin tärkeää lihasten normaalille toiminnalle. Tämä liittyy kaliumin tehtävään solukalvojen oikean kalvopotentiaalin ylläpidossa. Kalium vaikuttaa myös hermoimpulssien johtumiseen, mikä on tärkeää sydämen säännöllisen rytmin kannalta. Tarkemmin kyse on natrium-kaliumpumpun toiminnasta. Tukemalla sileiden lihasten toimintaa kalium edistää suoliston motiliteettia. Se osallistuu myös happo-emästasapainon ylläpitoon. Muun muassa tästä syystä elimistön kaliumpitoisuuden häiriöt voivat liittyä munuaissairauksiin. Jos kissan ruokavaliossa on liian vähän kaliumia tai eläimelle annetaan laskimoon liian suuria nestemääriä, seurauksena voi olla hypokalemia eli veren liian matala kaliumpitoisuus. Kohonnutta kaliumpitoisuutta kutsutaan puolestaan hyperkalemiaksi. Se liittyy hyvin usein virtsateiden tukokseen, joka vaatii hoidon aloittamista mahdollisimman nopeasti. Muussa tapauksessa tila voi olla jopa hengenvaarallinen. Terveellä eläimellä ylimääräinen kalium erittyy virtsaan, joten sen pitoisuus suurenee erilaisten virtsaamisvaikeuksien yhteydessä.

Hypokalemia

Kaliumin lisääntynyt erittyminen virtsaan, krooninen munuaisten vajaatoiminta tai liian vähäinen ravinnonsaanti voivat laskea veren kaliumpitoisuuden liian matalaksi. Tällöin havaittavia oireita ovat apaattisuus, heikentynyt ruokahalu ja lihasten toiminnan heikkenemisestä johtuvat liikkumisvaikeudet. Pää on usein painuneena alas ja kaula taipuneena alaspäin. Sileiden lihasten toimintahäiriöt voivat aiheuttaa suoliston motiliteettiongelmia, kuten ummetusta. Oireiden ilmaantuessa kissalle kannattaa järjestää mahdollisimman pian kliininen tutkimus ja eläinlääkärin määräämät verikokeet, sillä monet edellä mainituista oireista voivat liittyä myös muihin häiriöihin eivätkä kaikki ole yksinomaan hypokalemialle tyypillisiä.

Hyperkalemia

Veren kohonnut kaliumpitoisuus johtuu useimmiten virtsateiden tukoksesta, mutta syynä voi olla myös virtsarakon repeämä. Oireina voi esiintyä apaattisuutta, lihasheikkoutta ja sydämen toimintahäiriöitä. Sydämen poikkeava toiminta on vakava merkki, joka edellyttää perusteellisia tutkimuksia ja hoidon aloittamista.

Kalium BARF-ruokavaliossa

Kaliumin puute on yksi seikoista, joihin BARF-ruokavaliota koskevissa tutkimuksissa kiinnitetään melko usein huomiota. Kaliumia esiintyy luonnostaan lihassa, erityisesti naudanlihassa, siipikarjassa ja kalassa, sekä joissakin sisäelimissä, kuten sydämessä. Ruokavaliota suunniteltaessa kannattaa hyödyntää FEDIAF-suosituksia. Ei voida automaattisesti olettaa, että lihan tarjoaminen täyttäisi kissan päivittäisen kaliumintarpeen, vaikka liha sisältääkin kaliumia. Toisaalta kaliumia sisältäviä valmisteita ei pidä antaa omin päin laskematta tarkasti ruokavalion kaliumpitoisuutta ja määrittämättä oman eläimen tarvetta. Tarve on erilainen terveillä ja sairailla kissoilla, erityisesti virtsatiesairauksia sairastavilla. Myös tietyt lääkkeet vaikuttavat elimistön kaliumpitoisuuteen. Siksi sairaiden eläinten veren kaliumpitoisuutta on seurattava säännöllisesti silloinkin, kun ruokavalion kaliummäärä vastaa laskennallista tarvetta. On hyvä muistaa, että kalium on vesiliukoista. Kun nesteet, esimerkiksi lihan sulatusneste, kaadetaan pois, myös kaliumia menetetään ainakin osittain.

Lähteet:

  1. Dow, S. W., Fettman, M. J., Smith, K. R., Hamar, D. W., Nagode, L. A., Refsal, K. R., & Wilke, W. L. (1990). Effects of dietary acidification and potassium depletion on acid-base balance, mineral metabolism and renal function in adult cats. The Journal of Nutrition, 120(6), 569–578. https://doi.org/10.1093/jn/120.6.569
  2. National Research Council (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats. National Academies Press. https://nap.nationalacademies.org/catalog/10668/nutrient-requirements-of-dogs-and-cats
  3. Dow SW, LeCouteur RA, Fettman MJ, Spurgeon TL (1987). Potassium depletion in cats: hypokalemic polymyopathy. JAVMA 191(12). https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/3693009/
  4. MSD (Merck) Veterinary Manual. Overview of Disorders of Potassium Metabolism in Animals. https://www.msdvetmanual.com/metabolic-disorders/disorders-of-potassium-metabolism/overview-of-disorders-of-potassium-metabolism-in-animals