Miten kissan kilpirauhasen toimintaa voi tukea?

Kilpirauhanen on erittäin tärkeä umpirauhanen. T3:n (trijodityroniinin) ja T4:n (tyroksiinin) synteesiä säätelee TSH, jonka tehtävänä on edistää jodidien ottoa, solujen kasvua sekä T3:n (trijodityroniinin) ja T4:n (tyroksiinin) synteesiä ja vapautumista verenkiertoon. Ruokavaliolla on tärkeä merkitys kilpirauhasen normaalille toiminnalle.

Miten kilpirauhashormonit toimivat?

Kilpirauhasen suuri merkitys näkyy sen hormonien vaikutuksissa. T3:n ja T4:n synteesiä säätelee aivolisäkkeen erittämä TSH. Veressä vain pieni osa hormoneista esiintyy vapaana; suurin osa on sitoutunut proteiineihin. Kissoilla tärkeimmät sitojaproteiinit ovat prealbumiini ja albumiini. Näiden hormonien päätehtävä on aineenvaihdunnan säätely. Ne aktivoivat elimistön hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa vaikuttamalla näihin prosesseihin osallistuviin entsyymeihin. Ne lisäävät kudosten beeta-adrenergisten reseptorien synteesiä, mikä aktivoi sympaattista hermostoa. Ne vaikuttavat myös sydämeen ja suurentavat sen minuuttitilavuutta nostamalla systolista verenpainetta ja nopeuttamalla sykettä.

Jodi – välttämätön kilpirauhasen toiminnalle

Kun puhutaan eläinten tai ihmisten kilpirauhassairauksista, ensimmäisenä mieleen tulee usein jodi – aivan aiheellisesti. Se on kilpirauhasen toiminnalle erittäin tärkeä ja välttämätön T4:n ja T3:n tuotannossa. BARF-ruokavaliossa jodia saadaan esimerkiksi kalasta, merenelävistä ja levistä. Levien jodipitoisuus kuitenkin vaihtelee muun muassa sekovarren osan, iän ja kasvupaikan mukaan. Kelp-levään perustuvan ravintolisän kyseisen erän koostumus on siksi aina tarkistettava pakkauksesta. Liiallinen jodin saanti voi aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa, joka kuuluu vanhojen kissojen yleisimpiin umpierityssairauksiin. Siinä kilpirauhaskudos kasvaa ja T3- ja T4-hormoneja muodostuu liikaa. Sairastuneet kissat laihtuvat usein, virtsaavat tavallista useammin, juovat runsaasti ja ovat yliaktiivisia. Myös oksentelua ja ripulia voi esiintyä. Turkin kunto heikkenee ja syke nopeutuu. Jodinsaantia rajoittavalla ruokavaliolla on erittäin tärkeä rooli kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa. Tällöin kissalle ei myöskään pidä antaa jodia sisältäviä herkkuja tai ravintolisiä, eikä se saa syödä pyydystämiään saaliseläimiä. Kilpirauhashormonipitoisuudet on tutkittava säännöllisesti. Myös liian pieni kilpirauhashormonipitoisuus veressä voi olla vaarallinen. Se johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka voi kissalla olla esimerkiksi liikatoiminnan leikkaus- tai radiojodihoidon komplikaatio. Primaarinen vajaatoiminta on paljon liikatoimintaa harvinaisempaa. Sen oireita ovat painonnousu, apaattisuus, turkin kunnon heikkeneminen ja ruumiinlämmön lasku. Lääkehoito aloitetaan eläinlääkärin harkinnan mukaan. Ruokavaliossa on kiinnitettävä erityistä huomiota aterioiden sopivaan energiamäärään, jotta kissalle ei kehity ylipainoa tai lihavuutta.

Seleeni ja kilpirauhanen

Seleeni on toinen kilpirauhasen normaalille toiminnalle tärkeä hivenaine. Se osallistuu T4:n muuntamiseen T3:ksi ja on lisäksi antioksidanttisesti toimivan glutationiperoksidaasientsyymin rakenneosa. Tutkimuksista huolimatta seleenin merkitystä kilpirauhasen liikatoiminnan patogeneesissä ei flavonoidien tavoin ole vielä selvitetty. Kissa saa seleeniä esimerkiksi sisäelimistä (maksasta ja munuaisista), merikalasta, lihasta ja kananmunista.

Sinkki – välttämätön hormonien tuotannolle

Sinkki on hivenaine, jota tarvitaan kilpirauhashormonien synteesiin ja niiden muuntamiseen aktiiviseen muotoon. Riittävä sinkinsaanti on erittäin tärkeää sekä kilpirauhasen vajaatoiminnassa että liikatoiminnassa, sillä näihin sairauksiin liittyy usein turkkiongelmia ja sinkki tukee ihon ja turkin kuntoa. Sinkkiä saadaan lihasta, sisäelimistä (maksasta), kananmunista (keltuaisesta) ja merenelävistä.

Myös proteiinilla on merkitystä

Proteiini on välttämätöntä kissan elimistön monille toiminnoille, myös kilpirauhasen toiminnalle. Aterioiden riittävästä proteiinipitoisuudesta on huolehdittava erityisesti silloin, kun ruokavalio suunnitellaan kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavalle kissalle. Aineenvaihdunta on tällöin huomattavasti kiihtynyt, mikä voi johtaa lihasmassan vähenemiseen ja lihasten toiminnan heikkenemiseen. Eniten proteiinia saadaan luonnollisesti lihasta, sisäelimistä ja kalasta.

Lähteet:

  1. van Hoek, I., Hesta, M., & Biourge, V. (2015). A critical review of food-associated factors proposed in the etiology of feline hyperthyroidism. Journal of Feline Medicine and Surgery, 17(10), 837–847.
  2. Edinboro, C. H., Scott-Moncrieff, J. C., & Glickman, L. T. (2010). Feline hyperthyroidism: Potential relationship with iodine supplement requirements of commercial cat foods. Journal of Feline Medicine and Surgery, 12(9), 672–679. https://doi.org/10.1016/j.jfms.2010.07.011
  3. Mirowski, A. (2018, 14 marca). Selen w żywieniu psów i kotów. Magazyn Weterynaryjny.
  4. Gójska-Zygner, O., & Gajger, J. (2021). Objawy chorobowe u kotów leczonych z powodu nadczynności tarczycy. Część I. Patofizjologia i choroby współistniejące. Życie Weterynaryjne, 96(5), 324–331.