Sinkin merkitys koiran terveydelle
Sinkki on koiran elimistön normaalille toiminnalle välttämätön hivenaine. Tämä johtuu sen aktiivisesta tehtävästä monissa fysiologisissa prosesseissa sekä lukuisten entsyymien rakenneosana että aktivaattorina. Se osallistuu nukleiinihappojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, proteiinisynteesiin sekä solujen erilaistumiseen ja jakautumiseen. Sinkkiä tarvitaan maku- ja hajuaistin normaaliin toimintaan sekä kasvuun ja kehitykseen. Ilman sitä koiran vastustuskyky voisi heikentyä huomattavasti. Se osallistuu myös ihon uusiutumiseen ja haavojen paranemiseen. Sinkkiä tarvitaan lisäksi hormonien, kuten testosteronin, lisämunuaisen kortikosteroidien ja insuliinin, tuotantoon. Se on välttämätön entsymaattisiin reaktioihin perustuvalle antioksidanttijärjestelmälle, joka rajoittaa reaktiivisten happilajien muodostumista. Tämä on erityisen tärkeää urheilukoirille.
Miten sinkki imeytyy?
Sinkki imeytyy pääasiassa pohjukaissuolessa, tyhjäsuolessa ja sykkyräsuolessa sekä vähäisessä määrin myös mahalaukussa. Imeytymisen säätelyä ei tunneta tarkasti. Tiedetään kuitenkin, että tietyt ravinnon ainesosat vaikuttavat siihen. Fytaatit heikentävät sinkin imeytymistä sitoutumalla siihen ja muodostamalla liukenemattomia komplekseja. Fytaatteja on etenkin täysjyväviljatuotteissa, palkokasveissa, pähkinöissä ja siemenissä (esimerkiksi kurpitsansiemenissä ja pellavansiemenissä). Jotkin yhdisteet puolestaan lisäävät sinkin imeytymistä. Näitä ovat sitraatit, pikolinaatit, EDTA ja tietyt aminohapot (esimerkiksi glutamaatti ja histidiini). Sinkin aineenvaihdunnasta vastaa pääasiassa maksa. Jos sinkkipitoisuus ylittää fysiologisen tason, ylimäärä sitoutuu metallotioneiiniin, joka on metalleja todennäköisesti sitova ja varastoiva sekä detoksifikaatioon osallistuva proteiini. Sinkki poistuu ulosteen mukana. Ulosteeseen päätyvä sinkki voi olla imeytymätöntä tai elimistön omista eritteistä peräisin olevaa, kuten haimanesteen tai sapen sinkkiä.
Sinkkipitoisuuden mittarit
Koiran sinkkipitoisuus voidaan tutkia. Yleinen sinkintarve määritetään elimistön sinkkipitoisuuden perusteella biomarkkereita käyttämällä. Sopivan biomarkkerin tulisi olla riittävän herkkä ja mahdollisimman spesifinen mutta samalla mahdollisimman vähän kajoava, eikä tällaisen valitseminen ole helppoa. Tarpeen tarkka määrittäminen auttaa varmasti mahdollisen lisäravinteen käytön tai ruokavalion muuttamisen suunnittelussa.
Runsaasti sinkkiä sisältävä ruokavalio
Sinkin tärkein luontainen lähde on lihaskudos; naudanliha sisältää sitä eniten ja siipikarjanliha huomattavasti vähemmän. Maksassa sinkkiä on vähemmän. Sitä saadaan myös munankeltuaisesta ja kaloista, kuten kirjolohesta, lohesta ja karpista. Kasviperäisissä elintarvikkeissa, kuten riisissä, porkkanassa ja omenassa, sinkkiä on pienempiä määriä. Myös vedestä saadaan jonkin verran sinkkiä.
Saadaanko sinkkiä vain ravinnosta?
On kiinnostavaa, että ravinnon lisäksi sinkkiä voi päästä koiran elimistöön myös hengitysteiden kautta. Sitä on havaittu vaihtelevina pitoisuuksina huonepölyssä. Koirat voivat siis hengittämisen lisäksi saada sinkkiä nuollessaan kodin eri pintoja.
Sinkki ja BARF-ruokavalio
Puutteellisesti tasapainotetussa BARF-ruokavaliossa todetaan melko usein sinkinpuutosta. Kun koiran ruokavaliota suunnitellaan sinkin saannin kannalta, kannattaa pyytää neuvoa eläinlääkäriltä ja noudattaa AAFCO-suosituksia. On myös muistettava, että kaupallisen koiranruoan sisältämän sinkin biologinen hyötyosuus eroaa kotitekoisen ruokavalion luontaisista lähteistä saatavan sinkin hyötyosuudesta. Esimerkiksi siipikarjaa koskevissa tutkimuksissa sekä raa'asta että kypsennetystä lihasta saatavan sinkin biologisen hyötyosuuden havaittiin olevan 40 % suurempi kuin sinkkisulfaatin muodossa annetun sinkin. Myös lisäravinteiden käytössä on oltava varovainen, jotta vältetään vaarallinen yliannostus, jota käsitellään tarkemmin seuraavassa artikkelissa.
Lähteet:
- Wedekind, K. J., Yu, S., Kats, L., Paetau-Robinson, I., & Cowell, C. S. (2010). Micronutrients: Minerals and vitamins. W M. S. Hand, C. D. Thatcher, R. L. Remillard, P. Roudebush, & B. J. Novotny (Eds.), Small Animal Clinical Nutrition (5th ed., Chapter 6). Mark Morris Institute.
- Pereira, A. M., Maia, M. R. G., Fonseca, A. J. M., & Cabrita, A. R. J. (2021). Zinc in dog nutrition, health and disease: A review. Animals,** 11(4), Article 978. https://doi.org/10.3390/ani11040978
- Mirowski, A. (2013). Cynk w żywieniu psów i kotów. Część II. Wpływ rodzaju diety na zaopatrzenie w cynk. Życie** Weterynaryjne,** 88(6), 466–468.
- Mirowski, A. (2013). Cynk w żywieniu psów i kotów. Część III. Wskazania do suplementacji, naturalne źródła pokarmowe. Życie** Weterynaryjne,** 88(7), 569–572.