Takaisin tietopankkiin

Linolihapon ja α-linoleenihapon suhde (LA:ALA) koiran ja kissan ruokavaliossa

Lyhyt opas ravintoaineen Linolihapon ja α-linoleenihapon suhde (LA:ALA) merkitykseen koirien ja kissojen ravitsemuksessa.

Linolihapon ja α-linoleenihapon suhde (LA:ALA)

Linolihappo (LA, omega-6) ja alfalinoleenihappo (ALA, omega-3) ovat kaksi "emoyhdistettä" monityydyttymättömien rasvahappojen joukossa, jotka kilpailevat samoista desaturaasi- ja elongaasientsyymeistä. Siksi ruokavaliota arvioitaessa merkityksellistä on niiden keskinäinen suhde, ei pelkkä LA:n määrä. Maaeläinten ruokavaliossa LA on selvästi hallitseva, joten ilman korjaavia toimia LA:ALA-suhde kääntyy helposti erittäin voimakkaasti omega-6-painotteiseksi.

Miksi suhde on tärkeämpi kuin pelkkä määrä

Mitä enemmän ruokavaliossa on LA:ta, sitä voimakkaammin se estää ALA:n konversiota – joka on muutenkin heikkoa: koiralla vain muutama prosentti ALA:sta muuttuu EPA:ksi, ja DHA:ksi muuttuva määrä on käytännössä olematon; kissalla tämä kyky on lähes olematon [1] [2]. Siipikarjaa ja nahkaa sisältävät ruokavaliot tarjoavat runsaasti LA:ta, mikä entisestään tukahduttaa ALA:n jo valmiiksi tehotonta muuntumista [3]. Käytännön johtopäätös: LA:n tai ALA:n arvoja ei voi järkevästi tulkita erillään laajemmasta omega-6:omega-3-suhteesta.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

  • Erittäin korkea LA:ALA-suhde (paljon omega-6:ta, vain hivenen ALA:ta) – tyypillinen siipikarja- ja sianlihapohjaiselle ruokavaliolle, siirtää profiilia tulehdusta edistävään suuntaan [2]. Älä kuitenkaan yritä korjata tätä pellavansiemenöljyllä – ALA on 10–20 kertaa tehottomampaa kuin sardiinit, kilohailit tai leväöljy, ja kissalle se on suorastaan arvotonta [2] [4]. Järkevä korjaus on lisätä valmiita EPA- ja DHA-rasvahappoja merikaloista, ei lisätä ALA:n määrää. Lisätietoa artikkelissa EPA ja DHA.
  • Matala LA – raakaruokavaliossa, jossa on mitä tahansa eläinrasvaa, lähes mahdoton saavuttaa; jos laskuri näyttää puutetta, ongelmana on yleisesti liian vähärasvainen ruokavalio, ei LA:n puute [1]. Lihalaatujen vaihtelu (vähemmän siipikarjaa, enemmän naudan- tai lampaanlihaa) on helpoin tapa parantaa profiilia. Lisätietoa artikkeleissa Linolihappo ja Alfalinoleenihappo.
  • Jos ruokavaliossa on kalaa tai kala-/leväöljyä 2–3 kertaa viikossa, voit käytännössä jättää LA:ALA-suhteen huomiotta – tällöin tärkeämpää on LA:n, EPA:n ja DHA:n tasapaino [2]. Jokainen suurempi monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saanti lisää myös E-vitamiinin tarvetta [1].

Lähteet

  1. National Research Council (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats. National Academies Press. https://nap.nationalacademies.org/catalog/10668/nutrient-requirements-of-dogs-and-cats
  2. Burron S, Richards T, et al. (2024). The balance of n-6 and n-3 fatty acids in canine, feline, and equine nutrition: exploring sources and the significance of alpha-linolenic acid. J Anim Sci. https://doi.org/10.1093/jas/skae143
  3. Bauer JE, Dunbar BL, Bigley KE (1998). Dietary flaxseed in dogs results in differential transport and metabolism of (n-3) polyunsaturated fatty acids. https://doi.org/10.1093/jn/128.12.2641S
  4. Bauer JE (2016). The essential nature of dietary omega-3 fatty acids in dogs. JAVMA 249(11):1267. https://doi.org/10.2460/javma.249.11.1267