Tiamiini (B1-vitamiini) kuuluu vesiliukoisiin vitamiineihin. Sitä ei varastoidu kissan elimistöön riittävästi, joten sitä on saatava säännöllisesti ravinnosta. Näin elimistön kaikki varastot eivät pääse ehtymään, mikä tapahtuisi muutamassa viikossa. Kaikkia tiamiinin muotoja elimistössä ei tunneta vielä tarkasti, mutta joitakin kaupallisia kissanruokia on vedetty markkinoilta liian vähäisen tiamiinipitoisuuden vuoksi, mikä korostaa tämän vitamiinin merkitystä.
Mikä on tiamiinin tehtävä?
Tiamiini on erittäin tärkeä vitamiini kissan ruokavaliossa, ja sen puutos voi aiheuttaa vakavia, terveyttä uhkaavia ja usein pysyviä seurauksia. TDP:nä (tiamiinidifosfaattina) se osallistuu hiilihydraattien aineenvaihduntaan ja nukleotidien synteesiin. Se edistää myös hermoston normaalia toimintaa, todennäköisesti sekä vapaassa muodossa että fosfaattiryhmiin sitoutuneena.
Missä elintarvikkeissa tiamiinia on?
Kissat eivät tuota tiamiinia itse, joten sitä on saatava ravinnosta. Kissojen päivittäisen tarpeen on todettu olevan kahdesta neljään kertaa suurempi kuin koirien. Tämä liittyy aineenvaihduntaan, mutta eron tarkkoja syitä ei vielä tunneta. BARF-ruokavaliossa tärkeimpiä tiamiinin lähteitä ovat naudan, siipikarjan ja lampaan sydämet. Hieman vähemmän sitä on sianlihassa, maksassa, munankeltuaisissa ja oluthiivassa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava tarjottaessa raakana tiettyjä kalalajeja, kuten karppia, silliä tai makrillia. Ne sisältävät tiaminaasi-nimistä entsyymiä, joka hajottaa tiamiinia. Näiden kalojen liiallinen syöminen voi siten aiheuttaa tiamiinin puutoksen. Tämän voi välttää valitsemalla tiaminaasittomia kaloja (esimerkiksi lohta, taimenta, turskaa tai ruijanpallasta) tai kypsentämällä kalan kuumentamalla (keittämällä). Pakastaminen ei inaktivoi tiaminaasia.
Entä kypsentäminen?
Kypsentäminen vähentää B1-vitamiinin määrää, koska vitamiini on herkkä korkeille lämpötiloille. Menetetyn tiamiinin määrä riippuu lämpötilasta, kypsennysajasta ja kypsennysmenetelmästä. Osa tiamiinista voi siirtyä keitinliemeen, joten sitä ei kannata heittää pois vaan lisätä kissan ruokakuppiin. Kaikki tämä on otettava huomioon kissan aterian tiamiinipitoisuutta määritettäessä FEDIAF- ja NRC-saantisuositusten lisäksi.
Miten puutos voidaan ehkäistä?
Tiamiinia ei varastoidu elimistöön riittävästi, vaan ylimäärä poistuu virtsan mukana. Tärkein tapa ehkäistä puutosta onkin saada tiamiinia säännöllisesti ravinnosta. Kotiruoassa on syytä kiinnittää huomiota myös eri ainesosien antitiamiiniyhdisteisiin (tiamiinin antagonisteihin). Ne muuttavat tiamiinin kemiallista rakennetta ja tekevät sen siten tehottomaksi. Yhdisteet voivat olla sekä synteettistä että luonnollista alkuperää. Tällaisia yhdisteitä ovat entsyymeihin kuuluvat tiaminaasit. Kuten edellä todettiin, niitä esiintyy joissakin kaloissa, mutta myös tietyissä äyriäisissä ja bakteereissa. Niiden lämmönkestävyys vaihtelee, joten kypsentämisen jälkeenkään ei aina voida olla varmoja, että ne ovat täysin inaktivoituneet. Tällaisten tuotteiden säännöllinen tarjoaminen johtaa tiamiinin puutokseen. Rikkiyhdisteet puolestaan muuttavat tiamiinin tiamiinidisulfidiksi, jonka hyötyosuus elimistössä on heikko. Siksi sulfiiteilla säilöttyä lihaa tulee välttää. Tutkimuksissa on havaittu, että ruokavalion proteiinit ja rasvat pienentävät B1-vitamiinin aineenvaihdunnallista tarvetta hiilihydraatteja enemmän. Tämä liittynee tiamiinin tehtävään hiilihydraattien aineenvaihdunnassa ja sen lisääntyneeseen tarpeeseen Krebsin kierrossa (ravinnosta saatavien hiilihydraattien hajotessa). Kissa ei myöskään saa suositeltua säännöllistä tiamiiniannosta, jos sen syömän ruoan kokonaismäärä vähenee esimerkiksi anoreksian tai hyporeksian vuoksi. Tiamiinin puutoksen oireita ovat näön menetys, laajentuneet pupillit, jotka eivät reagoi valoon, koordinaatiohäiriöt, pään kallistuminen, ataksia ja kouristukset sekä heikentynyt ruokahalu ja apatia. Laboratoriotutkimuksissa on havaittu myös kudostason muutoksia, kuten aivokudoksen kuoliota ja reuna-alueiden verenvuotoja.
Liiallinen tiamiinin saanti
Luonnollisessa ja tasapainoisessa BARF-ruokavaliossa kissa ei ole vaarassa saada liikaa tiamiinia. Ylimääräinen tiamiini suodattuu jatkuvasti munuaisissa ja poistuu virtsan mukana.
Lähteet
- Moon, S.-J., Kang, M.-H., & Park, H.-M. (2013). Clinical signs, MRI features, and outcomes of two cats with thiamine deficiency secondary to diet change. Journal of Veterinary Science, 14(4), 499–502.
- Kritikos, G., Parr, J. M., & Verbrugghe, A. (2017). The role of thiamine and effects of deficiency in dogs and cats. Veterinary Sciences, 4(4), Article 59.
- National Research Council (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats, luku 6. National Academies Press.
- Hilker DM, Peter OF (1966). Thiaminase in Fishery Products: A Review.