Sinkki - Zn

Sinkki on mukana yli 200 entsyymin toiminnassa. Sillä on keskeinen rooli ihon ja turkin terveyden ylläpitämisessä, haavojen paranemisprosesseissa sekä immuunijärjestelmän normaalissa toiminnassa [1] [2].

Mistä sitä saa: Rikkain ja parhaiten imeytyvä sinkin lähde on punainen liha (nauta, sika, lammas, hevonen) sekä sydän ja munuaiset [2]. Maksa on huonompi valinta sinkin lisäämiseen — A-vitamiinin yliannostus tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin sinkkitasojen järkevä nostaminen. Tarvittaessa: käytä sinkkikelaatteja tai sinkkisitraattia (ei sinkkioksidia).

Puutos: Pelkästä lihasta johtuvat sinkin puutostilat ovat harvinaisia. Yleensä ongelmana on suoliston heikentynyt imeytyminen, jonka aiheuttaa liiallinen kalsiumin, raudan tai fytaattien (viljoissa ja palkokasveissa esiintyvien yhdisteiden) määrä [3]. Oireita ovat eloton, kuiva turkki, hilseily, liiallinen karvanlähtö, nenän ja anturoiden sarveistuminen, hitaampi haavojen paraneminen, toistuvat ihotulehdukset sekä yleinen vastustuskyvyn heikkeneminen [4]. Pohjoismaisilla roduilla (husky, malamuutti, samojedi) on geneettisiä sinkin imeytymishäiriöitä, ja ne saattavat vaatia suosituksia korkeampia annoksia — tämä on aihe, josta tulee keskustella eläinlääkärin kanssa [4].

Liika-annostus: Luonnollisesta ruokavaliosta saatava liika-annostus on käytännössä mahdotonta, sillä elimistö säätelee sinkin imeytymistä tehokkaasti. Pitkäaikainen lisäravinteista saatu liika-annostus sen sijaan häiritsee kuparin imeytymistä ja voi johtaa sekundaariseen anemiaan [2]. Akuutti vaara syntyy, jos eläin nielaisee sinkkiä sisältävän esineen (metallimutterin, kolikon) tai nuolee suuria määriä sinkkioksidia sisältävää voidetta.

Mitä tulee huomioida

Yleisin syy laskurin näyttämään liian alhaiseen sinkkitasoon ei ole itse ruokakupin matala pitoisuus, vaan kalsiumin yliannostus (liikaa luita, munankuoria, lisäravinteita), joka estää sinkin imeytymistä [3]. Klassinen ansa on siipikarjaan perustuva ruokavalio, jossa on paljon luita ja vähän punaista lihaa. Jos sinkkitaso jää liian alhaiseksi, paranna ensin koostumusta vaihtelemalla lihalajeja; käytä lisäravinteita vasta viimeisenä keinona, äläkä anna niitä samalla aterialla raudan tai kuparin kanssa, sillä ne kilpailevat imeytymisestä.

Lähteet

1. National Research Council (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats. National Academies Press. https://nap.nationalacademies.org/catalog/10668/nutrient-requirements-of-dogs-and-cats
2. Pereira AM, Maia MRG, Fonseca AJM, Cabrita ARJ (2021). Zinc in Dog Nutrition, Health and Disease: A Review. Animals 11(4):978. https://doi.org/10.3390/ani11040978
3. Pereira AM, Guedes M, Matos E, Pinto E, et al. (2020). Effect of Zinc Source and Exogenous Enzymes Supplementation on Zinc Status in Dogs Fed High Phytate Diets. Animals 10(3):400. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7142709/
4. White SD, Bourdeau P, Rosychuk RAW, et al. (2001). Zinc-responsive dermatosis in dogs: 41 cases and literature review. Veterinary Dermatology. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11360336/