Takaisin tietopankkiin

Kuitu koiran ja kissan ruokavaliossa

Lyhyt opas ravintoaineen Kuitu merkitykseen koirien ja kissojen ravitsemuksessa.

Kuitu

Kuitu on hiilihydraattien osa, jota koiran tai kissan elimistö ei pysty pilkkomaan omilla entsyymeillään. Se ei ole ravitsemuksellisesti ”välttämätön” ainesosa – NRC-normeissa ei ole määritelty sille vähimmäistarvetta [1]. Siitä huolimatta kohtuullisina määrinä käytettynä sillä on hyödyllisiä tehtäviä suolistossa. Yhden nimen alla piilee kaksi erilaista kuitutyyppiä (katso myös Hiilihydraatit):

  • Liukoinen kuitu (pektiinit, inuliini, beetaglukaanit) — eläin ei fermentoi tätä itse, mutta paksusuolen bakteerit fermentoivat sen lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi (SCFA: butyraatti, propionaatti, asetaatti), jotka ravitsevat suoliston soluja, tukevat suolen limakalvon estettä ja toimivat tulehdusta ehkäisevästi [2]. Lähteitä: kurpitsa, kuorimaton omena, psyllium.
  • Liukenematon kuitu (selluloosa, hemiselluloosa, ligniini) — ei fermentoidu, lisää mekaanisesti ulosteen massaa ja säätelee suolen toimintaa. Lähteitä: lehtivihannekset, kuoret, varret. Kissalla tätä roolia hoitavat luonnossa saaliseläinten luut, rustot ja karvat.

Mistä sitä saa: Vain kasviperäisistä raaka-aineista. BARF-ruokinnassa yleisimmin vihanneksista ja hedelmistä tai tietoisena lisänä (kurpitsa, psyllium). Koira ei pysty sulattamaan selluloosaa – raa’at, hienontamattomat vihannekset kulkevat läpi lähes sulamattomina, joten ne kannattaa soseuttaa tai keittää kevyesti. Kissa tarvitsee kasvikuitua vähiten, eikä sen tulisi olla kissan ruokavalion pysyvä osa.

Puutos: Ei esiinny kliinisenä tilana – koiralla tai kissalla ei ole ”kuidun puutetta” [1]. Liha-luu-sisäelinruokavalio ilman kuidun lisäämistä on täysin riittävä. Käytännössä joillakin eläimillä erittäin vähäkuituinen ruokavalio voi liittyä kovempaan ulosteeseen tai (kissoilla) karvapalloihin – tällöin pieni, harkittu liukoisen kuidun lisä voi olla avuksi.

Liika: Liian suuri kuidun määrä laimentaa ruokavalion ravintoarvoa, voi aiheuttaa löysää ulostetta, ilmavaivoja ja suurempaa ulosteen määrää sekä heikentää joidenkin kivennäisaineiden imeytymistä [2]. Korkeaa kuidun määrää (erityisesti palkokasveista) on yhdistetty heikompaan tauriinin tasapainoon koirilla – mekanismi ei ole täysin selvä [3]. Siksi kuitua tulisi käsitellä työkaluna, ei ainesosana, jota ”lisätään terveyden vuoksi”.

Milloin kuitu on hyödyllistä

Pieni määrä liukoista kuitua (kurpitsa, psyllium) auttaa ummetukseen ja löysään ulosteeseen, kissoilla karvapalloihin, ja koirilla, joilla on herkkä suoli tai IBD, se voi olla tukena. Diabeetikoilla se hidastaa glukoosin imeytymistä, ja ylipainoisilla eläimillä vähätärkkelyksiset vihannekset lisäävät aterian tilavuutta matalalla kalorimäärällä. Nämä ovat harkittuja ja yksilöllisiä käyttötarkoituksia – eivät ruokavalion standardi.

Lähteet

  1. National Research Council (NRC) (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats — ei määriteltyä vähimmäistarvetta kuidulle. National Academies Press. https://nap.nationalacademies.org/catalog/10668/nutrient-requirements-of-dogs-and-cats
  2. Hand MS, Thatcher CD, Remillard RL, Roudebush P, Novotny BJ (2010). Small Animal Clinical Nutrition, 5th Edition. https://www.markmorrisinstitute.org/sacn5.html
  3. McCauley SR, Clark SD, Quest BW, Streeter RM, Oxford EM (2020). Review of canine dilated cardiomyopathy in the wake of diet-associated concerns. J Anim Sci 98(6):skaa155. https://doi.org/10.1093/jas/skaa155