Kupari - Cu

Välttämätön punasolujen muodostumiselle ja toiminnalle, toimii kofaktorina monissa biokemiallisissa reaktioissa. Ilman kuparia rauta ei imeydy oikein hemoglobiiniin — kuparinpuutteesta kärsivällä koiralla tai kissalla voi olla anemia, vaikka raudan saanti olisi riittävää [1]. Kupari vastaa myös ihon ja turkin pigmentaatiosta (melaniinin tuotanto) sekä lysyylioksidaasi-entsyymin kautta kollageenin ja elastiinin muodostumisesta — eli sidekudosten, nivelten ja verisuonten terveydestä sekä haavojen asianmukaisesta paranemisesta [2]. Tämä on ravintoaine, joka vaatii laskemista, ei arviointia: kaksi ruokavaliota, joissa on sama prosenttiosuus maksaa, voivat sisältää täysin eri määrän kuparia.

Mistä sitä saa: Nisäkkäiden maksa — ensisijaisesti naudan- ja lampaanmaksa. Kananmaksa sisältää yli kymmenen kertaa vähemmän kuparia, eikä se yksinään lähes koskaan riitä. Noin 5–7 % naudan- tai lampaanmaksaa kattaa yleensä kuparintarpeen [2].

Puutos: Puutostiloja esiintyy harvoin tasapainoisessa ruokavaliossa, joka sisältää lihaa ja sisäelimiä. Yleisintä se on siipikarjapohjaisissa ruokavalioissa, joista puuttuu naudan- tai lampaanmaksa, sekä sinkin, kalsiumin tai C-vitamiinin liikasaannin aiheuttamien imeytymishäiriöiden seurauksena. Oireet: turkin ruostuminen ja haalistuminen (erityisesti tummaturkkisilla koirilla — musta muuttuu ruosteiseksi), rautalisästä huolimatta jatkuva anemia sekä huono haavojen paraneminen [1].

Liikasaanti: Useimmilla terveillä koirilla ja kissoilla maksa poistaa pienen ylimäärän tehokkaasti sapen kautta. Kupari kuitenkin varastoituu maksaan, ja krooninen liikasaanti vaurioittaa sitä hiljaa ilman varhaisia oireita (kuparihepatiitti) [3].

Lajikohtaiset erot ja alttiit rodut

Joillakin koiraroduilla on geneettinen taipumus kuparin kertymiseen maksaan. Klassinen esimerkki on bedlingtoninterrieri, jolla on COMMD1-geenin mutaatio, joka estää kuparin normaalin poistumisen [4]. Alttiita rotuja ovat myös labradorinnoutaja, dobermanni, länsiylämaanterrieri ja dalmatiankoira [5]. Näillä roduilla on järkevää seurata säännöllisesti maksa-arvoja (ALT, ALP, bilirubiini), pysytellä kuparin saannin alarajalla ja noudattaa maksasairauden yhteydessä eläinlääkärin kanssa suunniteltua ruokavaliota. Kissat sietävät kuparin vaihteluita paremmin kuin koirat, eikä niillä ole kuvattu rotukohtaisia taipumuksia kuparitoksikoosiin; kohtuullisilla maksamäärillä liikasaanti on niillä epätodennäköistä [1].

Mitä ottaa huomioon

Sinkki ja kupari kilpailevat imeytymisestä — liiallinen sinkin lisääminen voi aiheuttaa toissijaisen kuparinpuutteen ja päinvastoin [1]. Lisätietoa artikkelissa Sinkki. Jos kyseessä on anemia, älä oleta automaattisesti raudanpuutetta — tarkista myös kupari (ks. Rauta). Jos laskuri näyttää kuparinpuutetta, vaihda ensin maksan tyyppi naudan- tai lampaanmaksaan ennen kuin turvaudut ravintolisään; jos käytät jo naudanmaksaa, älä lisää kuparilisää ilman selkeää tarvetta.

Lähteet

1. National Research Council (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats, Chapter 7 — Minerals. National Academies Press. https://nap.nationalacademies.org/catalog/10668/nutrient-requirements-of-dogs-and-cats
2. Amundson LA, Kirn BN, Swensson EJ, Millican AA, Fahey GC (2024). Copper metabolism and its implications for canine nutrition. Translational Animal Science. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10787350/
3. Center SA, Richter KP, Twedt DC, et al. (2021). Is it time to reconsider current guidelines for copper content in commercial dog foods?. JAVMA 258(4):357. https://doi.org/10.2460/javma.258.4.357
4. van De Sluis B, Rothuizen J, Pearson PL, van Oost BA, Wijmenga C (2002). Identification of a new copper metabolism gene by positional cloning in a purebred dog population (COMMD1/MURR1). Human Molecular Genetics 11(2):165-173. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11809725/
5. Dirksen K, Fieten H (2017). Canine Copper-Associated Hepatitis. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28063745/