Takaisin tietopankkiin

E-vitamiini (tokoferoli) koiran ja kissan ruokavaliossa

Lyhyt opas ravintoaineen E-vitamiini (tokoferoli) merkitykseen koirien ja kissojen ravitsemuksessa.

E-vitamiini (tokoferoli)

Se kuuluu rasvaliukoisten vitamiinien ryhmään. Elimistössä se toimii tärkeimpänä antioksidanttina — se suojaa solukalvoja vapaiden radikaalien tuhoisilta vaikutuksilta ja oksidatiiviselta stressiltä, missä se tekee tiivistä yhteistyötä seleenin kanssa [1]. Mitä enemmän ruokavaliossa on monityydyttymättömiä rasvahappoja (PUFA) — kaloista ja öljyistä — sitä suurempi on E-vitamiinin tarve, sillä se suojaa näitä herkkiä rasvoja härskiintymiseltä elimistön sisällä. Tämä riippuvuussuhde ei ole lineaarinen: jokainen kala- tai kalaöljyannos lisää tarvetta.

Esiintyminen: Luonnolliset lähteet raakaruokavaliossa ovat usein riittämättömiä — lihaksessa on vain hivenmääriä, maksassa ja kananmunissa hieman enemmän, ja tehotuotetussa lihassa on 3–5 kertaa vähemmän E-vitamiinia kuin laiduneläinten lihassa [2]. Käytännössä E-vitamiini on yksi harvoista ravintoaineista, joka vaatii lähes aina tietoisen lisäravinteen käytön — parhaiten luonnollisena d-alfa-tokoferolina (1 mg = 1,49 IU). Älä nosta sen määrää vehnänalkioöljyllä — se tuo mukanaan paljon omega-6-rasvahappoja ja pilaa ruokavalion rasvaprofiilin [2].

Puutos: Kehittyy hitaasti ja salakavalasti — lihasheikkous, huonompi kunto, turkki-ongelmat, liikkumishaluttomuus, myöhemmin myopatia ja kardiomyopatia sekä heikentynyt vastustuskyky [1]. Klassinen skenaario on eläin, jota ruokitaan pitkään suurella määrällä kalaa ilman E-vitamiinilisää.

Liikasaanti: E-vitamiini on turvallisin rasvaliukoisista vitamiineista — koirilla ja kissoilla on sille korkea sietokyky, ja suun kautta otettavien lisäravinteiden aiheuttamaa myrkyllisyyttä kuvataan äärimmäisen harvoin. Vasta raju yliannostus voi toimia K-vitamiinin antagonistina ja häiritä veren hyytymistä — tämä on merkityksellistä vain eläimillä, joilla on hyytymishäiriöitä tai jotka käyttävät veren hyytymistä estäviä lääkkeitä [1]. Jos joudut käyttämään jatkuvasti erittäin suuria annoksia, se on merkki siitä, että ruokavaliossa on liikaa hapettuvia rasvoja — on parempi korjata perusta kuin pumpata lisäravinteita.

Lajikohtaiset erot

Kissat ovat selvästi herkempiä E-vitamiinin puutokselle kuin koirat. Klassinen ja vakavin seuraus on pansteatiitti (keltaisen rasvan tauti) — rasvakudoksen kivulias tulehdus ja kovettuminen, kuume, kosketusarkuus ja ruokahaluttomuus. Sitä esiintyy kissoilla, joita ruokitaan pääasiassa rasvaisella kalalla (erityisesti tonnikalalla) ilman E-vitamiinilisää [3]. Tämä on vakava tila, joka vaatii eläinlääkärin hoitoa, ei vain E-vitamiiniannoksen nostamista — pelkkä lisäravinne ei korjaa ruokavalion surkeaa perustaa. Jos kissa on kosketusarka, jäykkä tai kuumeinen, nyt ei ole hetki korjata ruokavaliota itse, vaan suunnata eläinlääkäriin.

Vuorovaikutukset

E-vitamiini toimii yhdessä seleenin kanssa antioksidanttisuojassa — toisen puutos lisää toisen tarvetta [4]. Suuri määrä maksaa (A-vitamiini) nostaa entisestään E-vitamiinin tarvetta, koska se suojaa A-vitamiinia hapettumiselta. Tärkein käytännön vuorovaikutus liittyy kuitenkin rasvaan: jokainen kala- ja kalaöljyannos (EPA ja DHA) vaatii E-vitamiiniannoksen nostamista. Härskiintynyt rasva kupissa tuhoaa E-vitamiinin ennen kuin se ehtii eläimen elimistöön — raaka-aineiden tuoreudella on väliä.

Normit

NRC 2006: koira RA = 7,5 mg/1000 kcal ME, SUL = 250 mg/1000 kcal; kissa RA = 10 mg/1000 kcal ME (ei määritettyä ylärajaa) [1].

Lähteet

  1. National Research Council (NRC) (2006). Nutrient Requirements of Dogs and Cats, rozdział 5. https://nap.nationalacademies.org/catalog/10668/nutrient-requirements-of-dogs-and-cats
  2. Hendriks WH, Wu YB, Shields RG, Newcomb M, Rutherfurd KJ, Belay T, Wilson J (2002). Vitamin E Requirement of Adult Cats Increases Slightly with High Dietary Intake of Polyunsaturated Fatty Acids. J Nutr 132(6):1613S-1615S. https://doi.org/10.1093/jn/132.6.1613s
  3. Niza MMRE, Vilela CL, Ferreira LMA (2003). Feline pansteatitis revisited: Hazards of unbalanced home-made diets. J Feline Med Surg 5:271-277. https://doi.org/10.1016/S1098-612X%2803%2900051-2
  4. Jewell DE, Motsinger LA, Paetau-Robinson I (2024). Effect of dietary antioxidants on free radical damage in dogs and cats. J Anim Sci. https://doi.org/10.1093/jas/skae153